Päivitetty viimeksi 14. kesäkuuta 2026
Sen ymmärtäminen, miten Suomea hallitaan — sen eduskunta, hallitus, tuomioistuimet, paikallishallinto ja niitä sitovat oikeudelliset perustat — on yksi kansalaisuuskokeessa (kansalaisuuskoe) testattavista keskeisistä alueista. Tämä yleiskatsaus selittää keskeiset rakenteet ja käsitteet selkeästi, jotta voit opiskella luottavaisin mielin.
Kaikki Suomen julkisen elämän osa-alueet nojaavat perustuslakiin (perustuslaki), joka tuli voimaan vuonna 2000 ja yhdisti aiemmat valtiosääntölait. Se määrittelee jokaisen Suomessa olevan perusoikeudet, vahvistaa valtion instituutioiden välisen suhteen ja asettaa rajat, joiden sisällä tavallisen lainsäädännön on pysyttävä. Perustuslaki täsmentää myös, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, ja että jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisissa asioidessaan.
Suomen eduskunta, eduskunta, on maan tärkein päätöksentekoelin. Siinä on 200 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskaudeksi suhteellisissa eduskuntavaaleissa. Eduskunta säätää kaikki lait, hyväksyy valtion talousarvion ja valvoo hallitusta. Täysistuntoja johtaa puhemies (puhemies), jota avustaa kaksi varapuhemiestä, jotka eduskunta valitsee omasta keskuudestaan.
Useimmat lakiehdotukset saavat alkunsa hallituksen esityksinä, joskin yksittäiset kansanedustajat voivat myös tehdä lakialoitteita ja kansalaiset voivat tehdä kansalaisaloitteen suoraan eduskunnalle — edellyttäen, että se kerää vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kuuden kuukauden kuluessa. Eduskunta on velvollinen käsittelemään jokaisen tämän kynnyksen ylittävän aloitteen, joskin lopullinen päätös siitä, hyväksytäänkö, muutetaanko vai hylätäänkö se, kuuluu eduskunnalle. Kun eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen, tasavallan presidentti vahvistaa sen, minkä jälkeen se julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa (Suomen säädöskokoelma).
Suomen valtionpäämies on tasavallan presidentti, jonka Suomen kansalaiset valitsevat suoralla vaalilla joka kuudes vuosi. Kukaan ei saa toimia kahta peräkkäistä toimikautta pidempään. Presidentin rooli on määritelty perustuslaissa: sisäpolitiikassa asema on pitkälti seremoniallinen ja valvova — lakien vahvistaminen, ylempien virkamiesten nimittäminen ja pääministerin muodollinen nimittäminen — kun taas ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentti on aktiivisemmassa roolissa hallituksen rinnalla.
Vallan kolmijako on perustuslaissa nimenomainen: lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, toimeenpanovalta jakautuu hallituksen ja presidentin kesken, ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Mikään vallan haara ei saa ylittää valtiosääntöisiä rajojaan.
Päivittäinen toimeenpanovalta kuuluu valtioneuvostolle (valtioneuvosto), jota yleisesti kutsutaan hallitukseksi ja joka koostuu pääministeristä ja muista ministereistä. Suomi on parlamentaarinen demokratia, mikä tarkoittaa, että hallituksella on aina oltava eduskunnan luottamus.
Koska yksikään puolue ei tavallisesti voita enemmistöä 200 paikasta, hallitus on lähes aina koalitio. Vaalien jälkeen eduskunta valitsee pääministerin enemmistöäänellä; presidentti nimittää sen jälkeen muodollisesti sekä pääministerin että pääministerin esityksestä muut ministerit. Ministereiden on oltava rehellisyydestään ja kyvyistään tunnettuja Suomen kansalaisia. Pääministeri johtaa hallituksen työtä, sovittaa yhteen ministereiden kannat ja ohjaa koalitiopuolueiden sopiman hallitusohjelman toimeenpanoa.
Suomessa on kaksiraiteinen tuomioistuinjärjestelmä. Yleiset tuomioistuimet käsittelevät rikos- ja siviiliasioita: ensimmäinen aste on käräjäoikeus (käräjäoikeus), valitukset menevät yhteen viidestä hovioikeudesta (hovioikeus), ja ylin aste on korkein oikeus (korkein oikeus). Hallintoriidat — kuten viranomaisten tekemien päätösten riitauttaminen — käsitellään hallinto-oikeuksissa (hallinto-oikeus), joiden huipulla on korkein hallinto-oikeus (korkein hallinto-oikeus).
Kaksi riippumatonta instituutiota valvoo laillisuutta koko julkisella sektorilla. Eduskunnan oikeusasiamies (eduskunnan oikeusasiamies), jonka eduskunta valitsee, valvoo, noudattavatko viranomaiset ja virkamiehet lakia ja kunnioittavatko he perusoikeuksia. Oikeuskansleri (oikeuskansleri), jonka presidentti nimittää ja joka toimii hallituksen yhteydessä, valvoo hallituksen ja ministereiden toimien lainmukaisuutta. Kuka tahansa voi tehdä kantelun kummalle tahansa instituutiolle.
Suomen julkiset palvelut tuotetaan kahden alueellisen hallintotason kautta. Kunnat (kunnat) vastaavat paikallisesta infrastruktuurista, koulutuksesta, maankäytöstä ja monista kulttuuripalveluista. Kunkin kunnan ylin päätöksentekoelin on kunnanvaltuusto (kunnanvaltuusto), jonka jäsenet asukkaat valitsevat joka neljäs vuosi. Kunnanhallitus (kunnanhallitus) hoitaa päivittäistä hallintoa ja valmistelee asioita valtuustolle.
Vuodesta 2023 vastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta siirrettiin 21 hyvinvointialueelle (hyvinvointialueet). Kutakin aluetta johtaa aluevaltuusto (aluevaltuusto), jonka asukkaat valitsevat nelivuotiskaudeksi. Vuodesta 2025 lähtien kunta- ja aluevaalit pidetään samanaikaisesti.
Suomen kansalaisilla, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta vaalipäivänä, on oikeus äänestää eduskunta-, presidentin-, kunta-, alue- ja europarlamenttivaaleissa. Suomessa asuvat ulkomaalaiset voivat myös äänestää kuntavaaleissa: EU:n jäsenvaltioiden, Islannin ja Norjan kansalaiset samoin ehdoin kuin Suomen kansalaiset, ja muiden maiden kansalaiset, jos he ovat asuneet Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta.
Suomi valitsee 15 Euroopan parlamentin jäsentä viisivuotiskaudeksi. Europarlamenttivaalit pidetään joka viides vuosi samanaikaisesti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Suomi liittyi EU:hun 1. tammikuuta 1995 kansanäänestyksen jälkeen ja otti euron käyttöön 1. tammikuuta 2002 korvaten Suomen markan.
Verohallinto (Verohallinto) kerää verot ja hoitaa verotuksen toimittamisen. Suomessa on progressiivinen tuloverotus, mikä tarkoittaa, että veroprosentti nousee tulojen kasvaessa. Työntekijät saavat henkilökohtaisen verokortin (verokortti), jossa ilmoitetaan pidätysprosentti; työnantajat käyttävät tätä korttia laskeakseen, paljonko veroa pidätetään kustakin palkasta. Verotulot rahoittavat hyvinvointivaltion — julkisen terveydenhuollon, koulutuksen, sosiaaliturvaetuudet ja muut palvelut, joista Suomen asukkaat ovat riippuvaisia.
Kaksi ryhmää nauttii valtiosääntöisesti suojatuista erityisasemista. Ahvenanmaan maakunta on autonominen, demilitarisoitu ja yksinomaan ruotsinkielinen alue, jolla on oma lainsäädäntöelin, Ahvenanmaan maakuntapäivät. Sen autonomia on ollut olemassa vuodesta 1920 ja sen takaavat sekä Suomen laki että kansainväliset sopimukset, ensisijaisesti maakunnan ruotsin kielen ja kulttuurin suojelemiseksi.
Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa, ja heillä on kielellinen ja kulttuurinen itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella (saamelaisten kotiseutualue) Pohjois-Suomessa. Saamelaiskäräjät (saamelaiskäräjät) — joissa on 21 jäsentä ja neljä varajäsentä, jotka saamelaiset itse valitsevat joka neljäs vuosi — edustaa saamelaisten etuja ja vastaa saamen kieltä, kulttuuria ja alkuperäiskansa-asemaa koskevista asioista.
Suomen sotilaallinen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Kaikkia miespuolisia Suomen kansalaisia koskee velvollisuus, ja he osallistuvat kutsuntoihin sinä vuonna, jona he täyttävät 18 vuotta. Ne, joiden vakaumuksen kanssa aseellinen palvelus on ristiriidassa, voivat hakea sen sijaan siviilipalvelusta (aseetonta palvelusta), joka koostuu koulutusjaksosta ja työpalvelusta. Naiset voivat suorittaa varusmiespalveluksen vapaaehtoisesti. Päivittäistä yleistä järjestystä ja turvallisuutta ylläpitää poliisi, jonka tehtäviin kuuluu myös rikosten ehkäiseminen, selvittäminen ja tutkiminen sekä rikoksentekijöiden saattaminen syytteeseen. Hätätilanteessa numero, johon soitetaan kaikkialla Suomessa, on 112.
Tämä sivu on virallisista julkisista lähteistä kirjoitettu opiskelun yleiskatsaus; se on tiedoksi, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa olevat säännöt Migristä ja yllä linkitetyistä virallisista lähteistä.